Nyt pääni meinaa räjähtää kaikista isoista kysymyksistä. Onko kääntöyrityksessä jotain riskejä? Vaikuttaako edessä oleva istukka kääntämiseen? Sattuuko kääntäminen? Onko oikein puuttua siihen, mitä luonto ei oma-aloitteisesti tee? Miksi niin harva kääntöyritys onnistuu?
Mitä jos vauva jää perätilaan ja joudun sektioon. Mitä riskejä sektiossa on? Miten edessä oleva istukka vaikuttaa sektioon? Onnistuuko imettäminen sektion jälkeen? Vaikeuttaako sektio mahdollista uutta raskautta? Miten toipuminen onnistuu sektion jälkeen?
Haluaisin vaan niin kovasti synnyttää luonnollisesti alateitse. Mutta ensi viikolla ollaan toivottavasti fiksumpia.
Mutta muuten kaikki hyvin raskauden osalta, verenpaineet, paino jne. Mitä nyt tuntuu siltä, että masuniho repeytyy ihan just. Ja voisin valvoa vaan koko ajan, sillä iltaisin ei väsytä ja jos yöllä herään, en meinaa saada unenpäästä kiinni enää uudestaan. Ehkä elimistö totuttelee jo vauvan myötä tulevaan nukkumattomuuteen.
Viime viikolla oli perhevalmennukseen kuuluva synnytyssairaalaan tutustuminen. Tapaaminen oli mielestämme tosi hyvä ja hyödyllinen. Parin tunnin aikana ehdimme kuulemaan paljon tietoa itse synnyttämisestä ja sairaalaolosta. Toivottavasti pääsemme synnyttämään Kätilöopistolle, eikä siellä ole juuri silloin sulkua.
Helsingissä tuli jokin aika sitten uusi neuvola-asetus. Muutos tarkoittaa sitä, että ensisynnyttäjilläkin on raskauden loppuvaiheessa neuvolakäyntejä ainoastaan kahden viikon välein yhden viikon sijasta. Me onneksemme pääsimme vielä tuolla vanhalla mallilla. Neuvolatätimme perusteli tätä joustoa sillä, että meillä on ollut haasteita tuntea vauvan liikkeitä.
Hömpemmistä jutuista sen verran, että vauvanhuoneeseen on saatu vihdoin verhot. En tosin tiedä onko ne liian pinkit ja tykkäänkö sittenkään noista Eero Aarnion dino-kuvioista. Mutta siinä ne nyt roikkuvat ainakin toistaiseksi.
Niin ja kuten viimeksi mainitsinkin, jäädytin Satsin jäsenyyteni kesäkuulle asti.
Moi!
VastaaPoistaMullahan oli se istukka samalla tavalla edessä, eikä se käännösyrityksee kuulema vaikuta. Kääntäminen itsessään ei ole kivulias toimenpide tai ei ainakaan kuuluisi olla! Eikä minulla se yhtään sattunut, mutta ei myöskään onnistunut.. Sen jälkeen jouduin jäämään seurantaan useammaksi tunniksi mutta pääsin illalla kotiin :). Itse sektio oli minulle hyvä kokemus, kaikki sujui hienosti tässä asiassa en tiedä onko edessä olevalla istukalla merkitystä. Minulla maito nousi seuraavana päivänä leikkauksesta se on kai yksilöllistä.. Imetys lähti hyvin käyntiin. Toivon että tämä edes vähän auttoi sinua :)! Kaikkea hyvää viimeisille viikoille ♥
-Johanna
Ihanaa Johanna. Kiitos kokemuksesi jakamisesta, rauhoitti mieltäni tajuttomasti!
PoistaMoikka! Tiedän tunteesi...minulle tehtiin kääntöyritys, joka ei onnistunut. Ei sattunut, mutta hieman epämukavalta toki tuntui. Minulla koko ajan kätilö ultrasi lääkärin yrittäessä kääntää, jotta tiedetään kaiken olevan kunnossa. Pääsin nopeasti pois, hetki seurattiin vauvan sydänääniä, ennen toimenpidettä piti olla 4h syömättä varmuuden vuoksi... Minulla päädyttiin lantion magneettikuvauksen jälkeen yrittämään perätilasynnytystä ( vauvankin piti olla siro, oli hyvässä asennossa). Synnytystä käynnisteltiin viikolla 41+0 vähäisen lapsiveden vuoksi, pienelläkin supistuksella vauvan sydänäänet laskivat, päädyttiin sektioon. Kaikki sujui oikein hyvin, toivuin hyvin, imetys alkoi sujua jo muutaman tunnin kuluttua sektiosta :) Minulle ei jäänyt mitään negatiivista sanottavaa, ainut että olin ja olen edelleen hieman pettynyt...toivoin niin kovasti normaalia synnytystä, ehkä vielä joskus! Loppu hyvin, kaikki hyvin, vauva ei ollutkaan pieni ja siro (3980g), nyt hän on jo reipas 2,5v. :D Kaikkea hyvää teille <3 ...tulipa pitkä selostus... -Kaisa-
VastaaPoistaKiitos Kaisa pitkästä sepostuksesta.
PoistaAika äitiyspolille tuli jo maanantaille, joten onneksi minun ei tarvitse enää montaa päivää pohtia näitä kaikkia kysymyksiä. Taidan koko viikonlopun maata peppu ylhäällä ja heilutella lanteita, jospa vauva kääntyisi oma-aloitteisesti. :)
Eniten tällä hetkellä itkettää tosiaan tuo, jos minäkään en saa kokea normaalia synnytystä vaan joudumme sektioon. Jännä tunne, kun niin moni muu odottaja taas puolestaan välttämättä haluaa sektion.
Ehkäpä liikkeet ei niin tunnu kun on vielä perätilassa? Yksi sektio ei poissulje mahdollisuutta synnyttää mahdollinen toinen lapsi normaalisti. Tuo kääntöyritys voi muuten käynnistää synnytyksen, joten vähintään pakkaa sairaalakassi nyt viikonloppuna - Eeva voi olla täällä jo ensi viikolla! Tsemppiä, jäämme jännityksellä odottamaan!
VastaaPoista-a-
Älä huoli liikaa. Meidän vauva oli yllätysperätilassa, ja syntyi silti alateitse. Perätila selvisi meille siis tosiaan vasta, kun synnytys oli jo käynnissä. Varsin vauhdikkaasti pikkuinen toki syntyi, mutta kaikki meni hyvin, ja poika on terve. Vaikka yllätyskään ei ollut kiva asia, niin olin toisaalta tyytyväinen, että en tiennyt perätilasta, enkä tiennyt huolestua. Ymmärrän siis huolesi ja kysymystulvan, mutta kyllä kaikki varmasti menee hyvin.
VastaaPoistaKiitos, isoin huoli on jo takana. Ihan mahtava kuulla, että teillä synnytys meni hyvin.
PoistaTänään oli magneettikuvaus ja pian pitäisi selvitä onnistuuko perätilasynnytys vai suosittelevatko Kättärillä minulle sektiota. Perätilasynnytys ei kuulostaa enää ollenkaan pelottavalta tai vieraalta ajatukselta. Olisin tosiaan saanut heti sektioajan, jos niin olisin toivonut, mutta toivon, että voisin synnyttää normaalisti.