30.4.2014

jätskillä Jädelinossa


Meidän perhe kävi eilen jätsillä jo vuoden vaihteessa Teurastamolle avautuneessa Jädelinossa.

Kyseessä on kahden sisaren unelma perustaa jäätelöbaari Helsinkiin, jossa tarjoillaan itse tehtyä italialaista gelatoa ja sorbettia. Jädelino valmistaa jäätelöä pieniä määriä ja italialaiset reseptit on kehitelty suomalaiseen makuun. Valikoimiin kuuluu perusmaut ja muut maut vaihtelevat kysynnän ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Pozzetti-vitriinissä on aina tarjolla 12 eri makua.

Iso annos jäätelöä maksaa 4,50€ ja kuppiin saa sillä hinnalla kolmea eri makua. Itse asiassa taisi käydä niin, että mastoimme kaikkia Jädelinon eilisiä jäätelömakuja. Suosikeiksi nousivat valkosuklaa, mustikka ja pistaasipähkinä. Mustikkasorbetti maistui kunnolla tuoreilta marjoilta, nam.

Lastenvaunuilla ei kahvilaan pääse sisälle portaiden vuoksi, mutta jätskit on kiva nauttia ulkona terassilla ihaillen Teurastamon rouheaa maisemaa.

29.4.2014

vauvamuistamiset


Sairaalasta kotiutumisen jälkeen lähes päivittäin vauvaa on käynyt meillä ihastelemassa läheisiämme ja ystäviämme. Monet ovat tuoneet suloisia lahjoja vauvallemme.
Lisäksi olemme saaneet paketteja ja kortteja postitse. Kauniit vaaleanpunaiset kukat ovat kaunistaneet kotiamme. Puhelimeen on tullut ihania onnitteluviestejä. Somessa on tullut paljon tykkäämisiä.

Ihanaa olla pienen tytön äiti ja saada olla kiitollinen kaikista läheisistä ympärillämme.

mamman 1. oma meno


Tänään oli tämän mamin ensimmäinen oma meno sitten synnytyksen. Lähdin blogitapahtumaan aamusta, kun isukki jäi kotiin hoitamaan vauvan aamutoimet.
Hiukan oli haikeeta, ikävä ehti tulemaan ja vilkuilin jatkuvasti puhelinta, josko kotoa tulisi soitto. Toisaalta mitä minä olisin puhelin kautta osannut auttaa. Hyvin olivat isukki ja vauva pärjänneet kahdestaan muutaman tunnin ajan. Enkä sitä epäillytkään, sen verran hyvin on aviomieheni löytänyt oman roolinsa isänä. Meillä vauva syö sekä rintamaitoa että korviketta, joten tällaiset äidin omat menot ovat mahdollisia.
Olipa kiva laittaa mekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille ihan omana itsenäni. Vauvamasu rupeaa pikku hiljaa pienenemään, kuten kuvista näkyy. Vielä on tosin paljon tehtävää, että tämä mamma on samoissa mitoissa kuin viime kesänä.

28.4.2014

brunssilla / Ravintola Lähiö

Viime kesän hittiravintola oli ehdottomasti saaristoravintola Villa Villingenäs. Mekin kävimme siellä mieheni kanssa illallisella ja postauksen ihanasta kokemuksesta löytyy täältä. Ravintoloitsijat eivät voineet jatkaa toimintaa Villingin saarella ja ovatkin pari viikkoa sitten avanneet ravintolan Rastilan kartanoon itä-Helsinkiin. Ravintola Lähiö sijaitsee siis aivan lähellä kotiani ja olen luonnollisesti innoissani, että itä-Helsinkiin on saatu tämän tason ravintola.


Kävimme eilen brunssilla ravintola Lähiössä. Alkupalabuffet käsitti kaloja, lihoja, salaatteja ja munakasta. Pääruoka tarjoillaan pöytään ja eilen vaihtoehtoina olivat karitsa ja nieriä. Ja loppuun saa herkutella jälkkäribuffella, jossa oli tarjolla kakkuja, juustoja ja hedelmiä. Hintaa brunssilla oli 28€, mikä ei todellakaan ollut paha hinta tämän tason ruasta. Seurueessamme olleille lapsille brunssi maksoi 1€/ikävuosi. Brunssi on tarjolla klo 12-18.


Sunnuntaibrunssin lisäksi Lähiössä tarjoillaan lounasta, illallista ja kesäaamuisin myös aamiaista (jeee!). Ravintola on auki ympäri vuoden (jeee!). Vaikka ravintola sijaitsee kartanomiljöössä, ei paikassa turhaan pingoteta vaan kartanolla vallitsi ihana rento tunnelma. Nuoret aikuiset, lapsiperheet ja paikalliset keski-ikäiset olivat löytäneet paikalle nauttimaan kiireettömästä sunnuntaista. Ihmiset nauttivat hyvästä ruasta ja kuohuvasta kartanon aurinkoisella terassilla. 
Kesällä voi jäädä palvomaan aurinkoa kartanon vieressä olevalle Rastilan uimarannalle.


Rastilan metroasemalta on todella lyhyt kävelymatka ravintola Lähiöön. Rastilan kartano sijaitsee Rastilan leirintäalueella, joka on aivan Rastilan metroaseman vieressä. Ja sisälle kartanoon pääsee kätevästi myös lastenvaunuilla ja ravintolassa on syöttötuoleja.

Ajankohtaiset tiedot, menut ja tapahtumat löytyy ravintola Lähiön facebook-sivuilta.

27.4.2014

isän tyttö


 Tyttäremme on kietonut isän lumoihinsa.
Isän tyttö.

Miten ihanasti mieheni vauvaa hoitaa.
Kaikki sujuu isukilta kuin vanhalta tekijältä.
Isä pukee, kylvettää, syöttää, sylittää, juttelee, rauhoittaa, nukuttaa ja kärryttelee.

Sydämeni sulaa.
Elämäni tärkeimmät kaksi.

26.4.2014

vastasyntyneen kuvaus / Alice Pittacolo

Kävimme eilen aamulla vauvakuvauksessa Alice Pittacololla. Tyttäremme oli viikon vanhana juuri oivallisessa iässä toimimaan mallina. Alice suositteleekin, että vastasyntynyt olisi 5-11 päivän ikäinen kuvauksessa.

Alice on italialainen valokuvaaja. Kommunikointi hänen kanssaan tapahtuu suomeksi tai englanniksi tai vaikka ranskaksi ja luonnollisesti italiaksi. Alice on keskittynyt vauva-, lapsi- ja perhekuvaukseen.
Valokuvaussessio Alicen Lauttasaaressa sijaitsevalla studiolla kesti neljä tuntia ja apunaan hänellä oli toinen kuvaaja. Halutessamme kuvaus olisi onnistunut myös kotonamme .

Oli ihana seurata miten valokuvaajat kärsivällisesti käsittelivät vauvaamme ja työskentelivät hänen ehdoillaan. Kaikki tehtiin lapsen tahtisesti: välillä syötiin, itkettiin, pissattiin, kakittiin ja sitten taas nukuttiin. Tuntui, että heillä ei ollut mihinkään kiire vaan keskittyivät pelkästään meidän vauvaamme ja hänen kuvaukseen.


En malta odottaa, että saan valokuvat nähtäväksi parin viikon sisällä.


Alicen kuvia voi ihastella hänen sivuillaan tai Facebookissa.

25.4.2014

onnistunut perätilasynnytys

Mainitsen heti alkuun, että synnytys oli hyvä, jopa ihana kokemus. On ihanaa päästä kertomaan täällä blogissa onnistuneesta perätilasynnytyksestä.

Suurin osa tutuistani kauhisteli etukäteen, kun kuulivat, että synnytän perätilassa olevan vauvan alateitse. Toki tämä tilanne aiheutti myös minulle itsellenikin ajoittaisia pelonsekaisia tunteita. Perätilasynnytystä kohtaan on liikkeellä paljon vääriä uskomuksia, kuten että ensisynnyttäjä ei voisi synnyttää alateitse. Tai, että perätilasynnytys olisi kovin erilainen kuin normaali alatiesynnytys.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että ennen kuin pääsin synnyttämään perätilassa olevan vauvan kävin magneettikuvauksessa Lastenklinikalla. Magneettikuvilla varmistettiin, että lantioni neljä eri mittaa ovat riittävät sille, että vauva mahtuu sieltä tulemaan. Neljästä mitasta yksi mitta oli 4mm alle suosituksen, mutta toinen mitta oli jopa 1cm yli suosituksen, joten lääkärit katsoivat, että alatiesynnytys on mahdollinen. Lisäksi kävin Kätilöopistolla rv 39 ylimääräisessä ultrassa, jossa katsottiin, että vauva ei ole kasvanut liian isoksi alatiesynnytystä ajatellen.

Raskausviikolle 41+0 minulle oli sitten varattu aamulle aika synnytyksen käynnistykseen Kätilöopistolle osastolle 4, eli viime viikon keskiviikolle. Lääkärintarkistuksessa selvisi, että kropassani ei ollut tapahtunut paljoakaan synnytysvalmisteluita. Lääkäri ultrasi vielä kertalleen Eevan asennon ja koon. Tämän jälkeen emättimen pohjukkaan asetettiin Misoprostoli-tabletti. Lääkkeen vaikutusta odoteltiin neljä tuntia ja vauvan sykkeitä seurattiin ennen ja jälkeen lääkkkeen oton. En tuntenut minkäänlaisia supistuksia tai kipuja. Odottelu ja kuvitelma siitä, että mitään ei tapahtunut ärsytti ja turhautti minun kaltaista ihmistä. Olin jotenkin kuvitellut, että käynnistetty synnytys oli nopea juttu ja tapaisin jo samana päivänä vauvani, mutta kätilöt hillitsivät minua kertomalla, että käynnistykseen saattaa mennä aikaa jopa 3 vuorokautta.
Ensimmäisen tabletin jälkeen lääkäri yritti laittaa minulle ballongin siinä onnistumatta ja syytti minua siitä, että vartaloni oli liian lihaksikas ja laittaa vastaan ballongille. Lääkäri määräsi sitten otettavaksi isomman annoksen tablettia suun kautta. Ballongin laittaminen oli ikävin kokemus kättärillä ja olin ihan valmis luovuttamaan koko jutun. Onneksi lääkärien työvuoro vaihtui ja iltavuoroon tuli miellyttävämpi lääkäri, joka tutki illalla klo 20 aikoihin mitä lääkkeet olivat saaneet aikaiseksi. Edistystä oli tapahtunut sen verran, että lääkärit päättivät että kiirastorstain aamuna käynnistystä jatkettaisiin kalvojen puhkaisulla. Jäin osastolle yöksi ja mies passitettiin kotiin nukkumaan. Ajatus siitä, että aamulla päästäisiin tositoimiin ja saisin nukkua pitkät yöunet ennen sitä, kuulosti täydelliseltä.

Toisin sitten kävikin. Ehdin sammuttamaan valot ja laittamaan pään tyynyyn, kun tunsin poksahduksen ja kosteuden. Lapsivedet menivät. Uskomatonta. Luonnollisesti. Soitin kellolla kätilön paikalle. Hän tarkisti, että vauva on laskeutunut sen verran, että pystyin liikkumaan eikä ollut pelkoa siitä, että napanuora luiskahtaisi ulos. Soitin miehelleni, että kannattaa varautua siihen, että yöunet jäävät lyhyiksi.

Heti lapsiveden menon jälkeen alkoivat supistukset. Ja ne sattuivat. Ja niitä tuli useasti. Aina kun supistukset tulivat kirosin kuin lappalainen. Hävetti, sillä huoneessa ollut toinen tuleva äiti osasi ottaa omat supistuksensa paljon rauhallisemmin vastaan. Yritin muistella pilates tunnilla oppimaani hengitystekniikka, mutta kiroilusta tuntui olevan enemmän apua. Lähdin liikkeelle osastolla ja aina kun supistukset tulivat nojailin käytävien seiniin ja kiroilin. Supistusten mentyä muutuin takaisin rauhalliseksi lempeäksi minuksi.
Kätilö vinkkasi, että lämmin suihku voisi auttaa. Onneksi menin suihkuun, sillä kivut helpottuivat suunnattomasti. Istuin suihkun alla lähes tunnin ja kadotin totaalisesti ajantajun.

Yöllä kello 2 aikoihin siirryin synnytyssaliin. Lapsiveden menosta oli siihen mennessä kulunut reilu kolme tuntia. Kätilöni synnytyssalissa oli kokenut ammattilainen, mikä oli onni, sillä olin pelännyt, että jos työvuorossa onkin sellainen kätilö, jolla ei ole kokemusta perätilasynnytyksistä.
Soitin miehelleni, että nyt voisit ruveta tulemaan. Vartin päästä mieheni olikin jo synnytyssalissa - eipä ollut öisessä Helsingissä hirveästi liikennettä.

Kätilö huomasi, että kipuni olivat jo melkoiset. Asteikolla 1-10 arvioin kipujeni olevan 8. Kätilö suositteli minulle epiduraalia, johon suostuin ehdottomasti. Olin tuolloin 4cm auki. Olin jotenkin kuvitellut, että epiduraalin voi saada vasta myöhemmin kun synnytys on edennyt pidemmälle.  Mikä muutos epiduraalista seurasikaan. Kaikki kivut katosivat, siis kaikki. Nukuin klo 3-5 välisen ajan. Herättyäni päikkäreiltä olin jo kokonaan auki eli omat supistukseni olivat tehneet hyvää työtä, vaikka en ollut tuntenut laisinkaan kipua. Odottelimme tunnin ajan, että epiduraalin vaikutus laantuisi hieman ja rupesin tuntemaan paineen tunteen aina kun supistukset tulivat.

Kello 6 aamulla sain ruveta ponnistamaan. En tuntenut kipua, ainoastaan paineen tunteen kun piti ponnistaa. Kätilö ohjasi ammattimaisesti ja opin pian mitä ponnistaessa pitää tehdä. Ponnistusasento perätilasynnytyksessä on puoli-istuva. Kätilö halusi rauhoittaa tilanteen mahdollisimman pitkään ja kutsui lääkärit ja toisen kätilön huoneeseen vasta siinä vaiheessa kuin peppu jo melkein näkyi, eli noin klo 6.15.

Itselläni iski jossain vaiheessa epätoivo. Ilmeisesti aika yleistä ponnistusvaiheessa. Mieheni kertoi jälkeen päin, että lääkäritkin olivat jo melko valmiita menemään sektioon, onneksi kätilöt tiesivät mitä ovat tekemässä.
Kätilöt ottivat ohjat käteen. He kertoivat minulle missä mennään, kannustivat ja tsemppasivat. Sain koottuani itseni lyhyen epätoivon jälkeen nopeasti. Toinen kätilö repi minua yöpaidan kaula-aukosta. Työnsin jaloilla kätilöitä vastaan. Toinen kätilö painoi masuni yläpuolelta Eevalle vauhtia. Jossain vaiheessa minulle tehtiin episiotomia.  Miten voimaannuttavaa olikaan kuulla, että peppu on jo ulkona. Ja kaikki on nyt minusta kiinni ja minun ponnistuksista, että pian Eeva on sylissämme. Minuun ei sattunut. Ponnistusvaihe meni lopulta nopeasti. Klo 6.32 Eevamme syntyi ja hänet vietiin kiireesti saamaan lisähappea ja ylipainehoitoa. Olin tietysti järkyttynyt, että onko kaikki hyvin rakkaallani, mutta pian tultiin kertomaan, että vauva itkee ja hengittää itse ja isä pääsi katsomaan Eevaa.

Noin viiden minuutin kuluttua synnytyksestä tyttärelläni ja minulla oli ensikohtaaminen. Pienet suloiset silmät tapittivat minua ihmeissään. Siinä rintani päällä elämäni rakkaus inisi vienolla ääneellään ja minä itkin onnesta.

Siitä hetkestä lähtien oli vaan me. Imetin ensi kertaa. Isä kylvetti varmoinottein tyttärensä. Eeva punnittiin. Eeva pääsi ihokontaktiin isän rinnalle. Syötiin rauhassa aamiainen synnytyssalissa. Tunnit synnytyssalissa olivat ihania ja rauhallisia.


Nyt lähes viikko synnytyksen jälkeen vointini on erinomainen ja olen toipunut synnytyksestä todella hyvin. Keskiviikosta lähtien istuminen ja käveleminen ei ole tuntunut enää laisinkaan pahalta. Ja mikä parasta, pystyn täysillä yhdessä lapsen isän kanssa hoitamaan rakasta esikoistamme.

Toivottavasti jutusta on apua ja kannustusta sellaisille äideille, jotka painiskelevat sen päätöksen kanssa, että valitsevatko perätilasynnytyksen vai sektion. Näin jälkeen päin on toki helppo itse sanoa, että olen onnellinen, että tein oikean päätöksen valitessani alatiesynnytyksen.

24.4.2014

ihana viikko


Tyttäremme on jo viikon ikäinen.
Millainen viikko meidän pikkuperheellä onkaan takana.
Miten nopeasti aika on kulunut. Aivan liian nopeasti. 

Ihana synnytys.
Ikimuistoiset ensihetket.
Useat ilon ja surun kyyneleet meidän tuoreiden vanhempien silmissä.
Vauvanhoidon opiskelua.
Valtavaa rakkauden tunnetta vauvaa ja miestäni kohtaan.

Kotiintulo.
Uusi arki.
Imettämistä, unta, vaipanvaihtoa, syliä, ihastelua, suukkoja, lepertelyä.
Toipumista.
Helpottavia uutisia.

Kiitollisuutta.
Onnellisuutta.

23.4.2014

pääsiäisen ihmeemme, rakas esikoisemme



Rakas esikoisemme syntyi kiirastorstai aamuna. 
Maailman suloisin tyttövauva.
Pieni hän on 3120g ja pituutta 48cm. 
Tummat hiukset.
Kauniit pyöreät silmät.
Sekoittanut isänsä pään totaalisesti.
Suloinen pieni suukkosuumme.
Ihme, jota rakastan niin, että sattuu.

21.4.2014

Löi kolmisin sydämemme


Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta, 

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.” 

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin. 

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi. 

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme. 

Kaarina Helakisa

15.4.2014

vyöhyketerapiaa, kävelylenkkejä, siivousta, tulista ruokaa ja ...

Olen viime päivinä jännittänyt tulevaa synnytystä niin, että itkukin on päässyt useasti.


Yksi kauhun ajatus on se, että synnytys joudutaan käynnistämään. Pelkään, että jos synnytys joudutaan käynnistämään eikä kroppani ei ole siihen valmis, supistukset tulevat joko liian rajuina tai lievinä. Jos synnytys etenee liian nopeasti, enkä pääse tilanteen herraksi, tulee synnytyksestä varmasti eri toimenpiteiden ja lääkkeellisten kivunlievitysten kierre. Toiveenani olisi nimittäin välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Toisaalta monta päivää kestävä synnytys ei myöskään innosta.

Tämän vuoksi olen tehnyt kaikkeni, että synnytys käynnistyi luonnollisesti. Mutta ainakaan vielä mitään viitteitä synnytyksen alkamisesta ei ole. Ei harjoitussupistuksia, ei lapsiveden tiputtelua, ei  vuotoa. Onkohan minussa jotain vikaa?

Kävin eilen vyöhyketerapiassa, jonka tarkoitus oli stimuloida synnytystä käynnistymään ja samalla myös viestittää vauvalle, että kannattaisi kääntyä raivotarjontaan. Kerron vyöhyketerapiasta varmasti lisää myöhemmin.

Lisäksi koti on nyt siivottu lattiasta kattoon ja illalliseksi on syöty tulista ruokaa. Päiväkävelyt ovat olleet pitkiä, sillä ajattelin, että vauvan olisi helpompi laskeutua lähtökuoppiin.  Saunaa meillä ei valitettavasti ole. Mutta ehkä tuossa vanhankansan uskomuksessa siivous, sauna ja seksi on jotain perää...

Toivotaan, että synnytys käynnistyisi pian luonnollisesti.

Toinen pelonaihe on itse perätila. Erilaiset kysymykset vaan pyörivät mielessäni.
Mitä jos vauva on kasvanut hirmuisesti?
Entä jos vauvan asento ei ole enään optimaalinen?
Entä jos työvuorossa on sellaisia kätilöitä ja lääkäreitä, joilla ei ole kokemusta perätilasynnytyksestä?
Mitä jos vauva jää jotenkin jumiin?
Mitä jos napanuora on kiertynyt kaulan ympärille?
Mitä jos en saa ponnistettua vauvaa ulos?
Mutta näihin kysymyksiin saan varmasti vastauksen kunhan pääsemme sairaalaan.

13.4.2014

vauvanhuoneen verhot


Lastenhuoneen verhot vaihtuivat. Halusin jotain kevyempää ja raikkaampaa, joten viimeisimmältä Ikean reissulta mukaan tarttui valmiit valkoiset verhot hintaan 9,95€. Lyhensin verhot nopeasti silitettävällä liimanauhalla. Edelliset verhot löytyvät tästä vauvanhuone postauksesta.

Ja yksi taulukin ollaan saatu seinälle,  jes! Mies osti clasulta käteviä tarroja, jolla taulut saa seinälle eikä tarvii aina porailla reikiä seinään.

Pikku hiljaahan tämä vauvanhuoneen sisustaminen etenee.

11.4.2014

täydellistä pizzaa navetasta!

Kiitos NYT-liitteelle, josta jälleen kerran bongasin kivan ravintolan. Tänään suuntasimmekin Jollakseen Laajasaloon ostamaan pizzat Fornitalystä.
Mitkä herkulliset tuoksut keskellä omakotitaloaluetta sijaitsevassa navetassa meitä vastaanottikaan. Ja se italialainen puheensorina oli ihan parasta.
Kyseessä on aitojen italialaisten pitämä pizzeria. Suloinen vanha navetta, jossa pizzauuni on kuumana perjantaisin ja launtaisin. Pizzamestarilla on NYT-liitteen jutun mukaan kokemusta pizzanteosta yli 20 vuotta.

Ihana meno vallitsi navetassa kun italialaiset vaivasivat pizzataikinaa, täyttivät pizzoja, laittoivat pizzoja uuniin ja sieltä pois ja huutelivat ihmisille valmiita tilauksia. Ja ystävällinen suomalainen Essi, joka itse asunnut vuosia italiassa, otti tilauksia vastaan tiskillä.

Asiakkaita riitti Fornitalyssä jonoksi asti, heti sen auettua. Puhelin soi tauotta, eikä henkilökunta ehtinyt siihen aina vastaamaan. Suurta suosiota on varmasti lisännyt viime viikkoinen NYT-liitteen juttu. Senhän innoittamana mekin paikalle löysimme. Kuulemamme mukaan joinain päivinä he ovat joutuneet myymään eioota, niin haluttuja Fornitalyn pizzat ovat. Navetalla ei ole pöytiä, joten pizzat ostetaan take-away periaatteella.


Arkisin navetalla valmistuu foccaccioita joihinkin helsinkiläisiin kahviloihin. Perjantaisin ja lauantaisin pizzojen lisäksi navetalta saakin ostaa foccacioita ja laadukkaita italialaisia tuotteita.


Ajoimme ehkä hiukan ylinopeutta kotiin, sillä niin herkullisilta pizzat tuoksuivat takapenkillä. Vihdoin kotiin päästyämme saimme nauttia yhdet elämämme parhaista pitsoista. Olin haltioissani. Nauroimme, että Fornitalyn pizzat ovat hiukan eri makuiset kuin meidän oman ostarin kebabpizzeriasta ostetut kinkku-ananapizzat.
Fornitalyn pizzojen herkullisuuden taustalla on italialaiset raaka-aineet, pizzataikina, leipurin intohimo ja yksinkertaisuus.



Oma valintani oli Parmigiana (8,50€). Tomaattikastike, mozzarella, munakoiso, grana padano-juusto ja basilika yhdistelmä oli taivaallinen. Mozzarella ja grana padano olivat herkkua! Navetassa grillattu munakoiso oli just hyvä.
Mieheni nautti Fantastican (10,50€) jossa oli muun muassa ilmakuivattua kinkkua.
Ja se pohja ja entäs tomaattikastike!
Pizzalista löytyy Fornitalyn facebook-sivuilta, josta voi nähdä myös kyseinen viikonlopun päivänpizzan.



Olemme kyllä onnekkaita me itähelsinkiläiset.

FORNITALY
Jollaksentie 54 B, p. 040 469 2258
facebook.com/fornitaly
Avoinna: pe klo 16–20 ja la 13–19