15.4.2014

vyöhyketerapiaa, kävelylenkkejä, siivousta, tulista ruokaa ja ...

Olen viime päivinä jännittänyt tulevaa synnytystä niin, että itkukin on päässyt useasti.


Yksi kauhun ajatus on se, että synnytys joudutaan käynnistämään. Pelkään, että jos synnytys joudutaan käynnistämään eikä kroppani ei ole siihen valmis, supistukset tulevat joko liian rajuina tai lievinä. Jos synnytys etenee liian nopeasti, enkä pääse tilanteen herraksi, tulee synnytyksestä varmasti eri toimenpiteiden ja lääkkeellisten kivunlievitysten kierre. Toiveenani olisi nimittäin välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Toisaalta monta päivää kestävä synnytys ei myöskään innosta.

Tämän vuoksi olen tehnyt kaikkeni, että synnytys käynnistyi luonnollisesti. Mutta ainakaan vielä mitään viitteitä synnytyksen alkamisesta ei ole. Ei harjoitussupistuksia, ei lapsiveden tiputtelua, ei  vuotoa. Onkohan minussa jotain vikaa?

Kävin eilen vyöhyketerapiassa, jonka tarkoitus oli stimuloida synnytystä käynnistymään ja samalla myös viestittää vauvalle, että kannattaisi kääntyä raivotarjontaan. Kerron vyöhyketerapiasta varmasti lisää myöhemmin.

Lisäksi koti on nyt siivottu lattiasta kattoon ja illalliseksi on syöty tulista ruokaa. Päiväkävelyt ovat olleet pitkiä, sillä ajattelin, että vauvan olisi helpompi laskeutua lähtökuoppiin.  Saunaa meillä ei valitettavasti ole. Mutta ehkä tuossa vanhankansan uskomuksessa siivous, sauna ja seksi on jotain perää...

Toivotaan, että synnytys käynnistyisi pian luonnollisesti.

Toinen pelonaihe on itse perätila. Erilaiset kysymykset vaan pyörivät mielessäni.
Mitä jos vauva on kasvanut hirmuisesti?
Entä jos vauvan asento ei ole enään optimaalinen?
Entä jos työvuorossa on sellaisia kätilöitä ja lääkäreitä, joilla ei ole kokemusta perätilasynnytyksestä?
Mitä jos vauva jää jotenkin jumiin?
Mitä jos napanuora on kiertynyt kaulan ympärille?
Mitä jos en saa ponnistettua vauvaa ulos?
Mutta näihin kysymyksiin saan varmasti vastauksen kunhan pääsemme sairaalaan.

4 kommenttia:

  1. Hei! En osaa sanoa mitään mikä helpottaisi jännitystäsi mutta ajattelin että tsempit olisivat paikallaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa että mitään merkkejä lapsen syntymästä ei välttämättä tulekaan ennen kuin on jo h-hetki. Itselläni kävi näin. Synnytys käynnistyi aamulla, päivällä mentiin kätilöopistolle ja puolenyön aikaan tyttö oli rinnan päällä. Minulla ei siis ollut mitään ennakoivia supistuksia, lapsivedet meni sairaalassa kun kalvot puhkastiin ja olo oli tilanteeseen nähden ihan normaali kunnes tosiaan supistukset alkoivat ja olivat heti ns. "oikeita". Arvelen, että minulla synnytystä vauhditti edellispäivänä pakon edessä rappusten kiipeäminen. Oletko kokeillut? Toivon sydämeni pohjasta että sinunkin synnytyksesi käynnistyy luonnollisesti ja pian saatte miehesi kanssa lapsenne syliinne. -IloAM

    VastaaPoista
  2. Minullakaan ei ollut mitään merkkejä, kunnes yhtenä yönä heräsin supistuksiin ja samalla lorahti lapsivettä. Kuusi tuntia myöhemmin poika oli jo sylissä. Päästiin yllättämään koko lähipiiri, kun ilmoitettiin syntymästä :D Koko synnytystä edeltävän viikon minulla oli todella energinen olo ja liikuin varmaan enemmän kuin missään vaiheessa raskauden aikana aiemmin. Niin ja edellisenä päivänä söin ensimmäistä kertaa falafelia, ehkä se oli se ;) Tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseen! Voit varmasti mennä rennosti ja avoimin mielin synnyttämään, henkilökunta pitää sinusta kyllä hyvää huolta :) Suvi

    VastaaPoista
  3. Mina taas olen synnyttanyt nelja kertaa, joista kolme kaynnistettyja. Ei kaynnistys mielestani paha ole. Kivulias tietenkin, mutta niinhan synnytys on yleensa aina. Kaynnistyksessa myos on se hyva puoli etta sairaalaan mennessa tilanne on hallussa ja ei tarvitse keskella parkkipaikkaa kyykkia tuskissa. Neljas synnytys oli kaynnistetty ja ilman kivunlievitysta, siitakin selvittiin vaikka kesken touhua kerkesin sita epailla. Tsemppia, parjaat kylla ja lopussa palkinto on ihan yhta taivaallinen, saat sen sitten luomuna, sektiolla, kaynnistettyna tai miten vaan.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin!!!
    Anna

    VastaaPoista