7.2.2013

hääpäivän yllätys

Mainitsinkin alkuviikosta, että meillä oli 1/2-vuotis hääpäivä.
Mieheni lupasi minulle jo häissä, että saan jonkun yllätyksenä 4.2.
Yllätys olikin jopa kaksiosainen.

Oikeana päivänä maantaina mieheni vei meidät syömään töölöläiseen ravintola Kuuhun.

Ravintolan miljöö oli ihanan rauhallinen, selkeä ja  harmooninen. Palvelu oli todella sujuvaa.

Ruoka oli pääasiassa todella herkullista. Mitä nyt osittain mautonta, mutta mielettömiä makuelämyksiäkin oli.
Minä söin shampanjamenuun, josta parasta oli pääruoka.
Haukimureketta, kuhachevicheä ja pinaattia
Paistettua kuhaa, maa-artisokkapyreetä ja omena-beurre blanc
Samppanjagranite ja marinoituja lakkoja
Crema catalana, veriappelsiinilientä ja appelsiinisorbettia

 
 
 

Mieheni söi Kuun menun, josta keitto taisi olla herkullisin osa.
Savulohikeittoa ja paahdettua ruisleipää 
Poron ulkofileetä ja portviinikastiketta 
Juustoa ja viikunaa 
Mantelileivos, sokeroituja luumuja ja vaniljajäätelöä 
 
 
 


Sain kuoren, jossa oli 2 kpl pääsylippuja, joten eilen kävimme Kansallisoopperassa kokemassa La Traviatan. Ensikertaa elämässämme olimme oopperassa.


Halusin valmistautua iltaan täysillä, joten kävin sekä kampaajalla että meikissä.
Pikakampaus minulle tehtiin CityCenterin Piece of Hairissa.  Kesti sen 20 minuuttia ja minulla oli tyylikäs klassinen kampaus.


Meikattavana olin Stockmannin Lancôme-ständillä. Stockmannin kosmetiikkaosastolle on aina niin helppo mennä meikattavaksi, suosittelen Armania, YSL:ää ja Lancômea. Tämän ajan varasin vain vuorokautta aikaisemmin ja onnneksi löytyi vapaa aika. Minut meikkasi Lancômen Suomen National Makeup artist Sara Murto. Lopputulokseen olin tyytyväinen, vaikkakaan minulla siitä ei olekaan kuvaa. Sara antoi meikatessa hyviä vinkkejä ja tarttui mukaani muutama kosmetiikkaostoskin, niistä lisää myöhemmin.
 
 

 Treffit olimme sopineet One Tiny Champange baariin.
 


Menimme katsomaan oopperaan La Traviata.  La Traviata on Verdin klassikko, jota on esitetty Kansallisoopperassa vuodesta 1988 asti. Oli rakkautta, luopumisen tuskaa ja ihania pariisilaisia juhlia. Vähän jännitti osaammeko käyttäytyä, mutta helppoahan se oli. Ja onneksi Oopperassa kerrottiin mitä tulee tehdä, eli taputtaa ja huutaa bravota. :)
 


Väliaikatarjoilut odottivat valmiiksi pöydissä.

Illan päätti drinksut Glon uudistetussa baarissa.

Ihaninta oli tietysti viettää aikaa rakkaan kanssa, mutta mukavaa oli myös se, että mieheni oli nähnyt vaivaa, sillä meidän perheessä yleensä se olen minä joka järkkää kaikkea tälläistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti