joulutunnelmaa Laura Närhen konsertista

Minulla ja miehelläni alkoi eilen illalla oikeasti joulutunnelma hiipimään mieliimme. Tosin sanottakoon, että olen fiilistellyt tulevaa joulua jo kuukauden ajan.
Kävimme Pyhän Laurin kirkossa kuuntelemassa Laura Närheä ja hänen orkesterinsa esittämiä joululauluja. Kirkko oli ääriään myöten täynnä kuulijoita, onneksi tulimme hyvissä ajoin paikalle ja saimme istumapaiat.
Kirkossa vallitsi ihana harras välillä jopa iloinen tunnelma. Laura esitti perinteisiä suomalaisia ja amerikkalaisia joululauluja sekä pari kappaletta uusimmalta levyltään. Olen tykännyt Laurasta hänen soolouransa alusta lähtien. Hän on niin ihanan vaatimaton, suloinen ja kaunis. Viimeistään siinä vaiheessa kun Laura esitti Maa on niin kaunis, itkin minäkin.

raskauden alkupuolen oireet ja voinnit

Kuva elokuulta Sveitsistä kun olin juuri saanut tietää olevani raskaana. Olimme mieheni kanssa useamman päivän ihan hämillämme isosta uutisesta, emme voineet uskoa sitä todeksi. Todellisuus iski vasta kun pääsimme matkalta kotiin.

Sillä olimme pitkään toivoneet vauvan tulevan olin ehtinyt googlettelemaan alkuraskauden oireita. Toivoin nimittäin monien kuukausien ajan, että josko meitä onnistaisi tässä kuussa ja kuuntelin kehoni antamia viestejä tarkkaan. Jotkut äidit tuntevat nimittäin arkuutta rinnoissa, väsymystä tai pahoinvointia jo ennen kuin saavat tietää olevansa raskaana. Minulla ei tuollaisia oireita ollut ollenkaan. Jälkeenpäin aateltuna minulla oli kuitenkin RanskaSveitsi- matkalla erilainen tunne, edes ranskalaiset viinit eivät maistuneet, ehkä sisimmässäni tiesin olevani jo silloin raskaana ja kehoni rupesi suojelemaan tulevaa vauvaamme.

Nykyään moni kysyy minulta, että miten olet voinut, onko ollut pahoinvointia. Ilolla olen saanut kertoa, että ei minulla ole ollut mitään raskausoireita ja vointini on ollut erinomainen. Mutta kun tarkemmin ajattelen niin onhan näitä oireita ollut.
Ensimmäisenä tulee mieleen valtava ruokahaluni. Sudennälkä tuli parin tunnin välein. Tunnuin pyörtyväni jos en saanut juuri sillä hetkellä ruokaa vatsaani. Alussa himoitsin ikäväkseni kaikkea tuhtia ruokaa, kuten pastaa ja voileipiä. Vasta viimeisten viikkojen aikana näläntunne on rauhoittunut ja olen päässyt takaisin normaaliin ateriarytmiini ja terveelliseen ruokavalioon.
Väsymystä minulla oli ainoastaan kesällä, saatoin nukkua kolmen tunnin päiväunia.  Onneksi väsymys kaikkosi nopeasti ja nyt tilanne on lähes päinvastainen sillä monena aamuna herään aikaisin ennen herätyskellon soittoa.
Rintani ovat kasvaneet jo nyt varmasti useamman kuppikoon. Pitäisi mennä liiviostoksille kunhan kerkeäisi ja löytäisin motivaatiota.
Tunteet ovat herkillä. Itkeskelen usein kun kuuntelen musiikkia, luen lehtiä tai katson televisioita. Herkästä minusta on tullut vielä herkempi.

Yhteenvetona olen siis voinut erinomaisesti. Toivottavasti tämä jatkuu näin loppuraskaudenkin ajan ja saan nauttia raskaudesta täysin rinnoin.

Tämä kuva tältä päivältä Joukolattaren Instagramista, viikkoja 20+1.

Antti Tuisku Savoyssa

Eilen oli sellaiset bileet, että pois alta! Kävin Tuiskun Antin keikalla Savoy-teatterissa. Kyseinen keikka oli osa Antin uran 10vuotis juhlakiertuetta. Aatella, että olen fanittanut Tuiskua jo niin pitkään, enkä varmasti hetkeen luovu Antista ja hänen musiikistaan.

Vaikka keikka oli Savoyssa, ainakin puolet keikasta heiluin ja tanssin seisaaltaan, sen verran hyvin Antti sai tunnelman nostettua kattoon. Parasta oli tietysti pari tuntia kestänyt hittikimara. Ja välillä tunnelma rauhoittui muun muassa Tyhjä Huone- biisin yhteislaululla. Oli taustatanssijat, taitava bändi, kameramiehet, hieno valoshow ja monenikäinen yleisö, olipa show. Antin vaatteidenvaihdon aikana yleisö sai muistella videoiden välityksellä muun muassa Antin kouluaikoja ja matkaa Idolsista tähän päivään.  Kaiken päätti encorena kuultu suosikkibiisini Tee se Uudelleen.
Kyllä livemusiikki tekee hyvää.

Meille tulee vauva!

Voi tätä onnen määrää. Meille on tulossa vauva!
Joku lukijoista on tämän uutisen ehkä huomannutkin Instagramin puolella. Pitkään toivovamme esikoisen laskettuaika on huhtikuun alussa.

Tänään kävimme Kätilöopistolla rakenneultrassa, eli viikolla 20. mennään. Se tunne kun näet, jo nyt niin rakkaan tyypin liikkeet ja muodot, on ihan uskomaton. Muistelen, että ensimmäisessä ultrassa taisin hokea koko puolituntia vain "uskomatonta, ihanaa, uskomatonta". Ultassa ymmärtää, että suuri onni on oikeasti vihdoin totta myös meidän kohdalla. Vauvallamme on kaikki hyvin, hän on täydellinen. Nyt voimme rauhassa valmistautua hänen syntymäänsä.

Olen voinut koko alkuraskauden erinomaisesti. Kerron tarkemmin oloistani, tuntemuksistani ja tekemisistäni varmasti tarkemmin myöhemmin täällä blogissakin.

Elämä on just hyvin just nyt. Yritän nauttia tästä hetkestä mahdollisimman paljon.
Olen kiitollinen.

kotona

Meidän on kotona tyyntä, sellainen odottava pysähtynyt tunnelma. Taustalla on kuitenkin käynnissä isoja muutoksia, joista tarkemmin toivottavasti tällä viikolla.
Syksyn on sujunut hyvin, olemme mieheni kanssa viettäneet sellaista leppoisaa arkea. Töissä on mukavaa ja illat käyn treenaamassa mieheni kanssa joko erikseen tai yhdessä. Illalla kun pääsee kotiin syömme yhdessä kynttilänvalossa ja katsomme jonkun hömppäohjelman televisioista. Näin se arki tällä hetkellä sujuu, enkä valita. Viikonloput ovat sitten jotain muuta.
Ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtyneet tuleviin jouluvalmisteluihin ja kotona alkavaan remonttiin.
Lisää muutoksista siis tällä viikolla.

juustoilta

Eilis illan vietimme ystävien kanssa kynttilänvalossa kotonamme. Tarjolla oli herkkujuustoja jos jonkin sorttista. Herkullista! Juomana ei ollutkaan viinejä, vaan tähän vuodenaikaan sopivasti Blossan glögejä, holillista ja holitonta.
Ihana leppoisa viikonloppu.

Sandron vegebrunssilla

Eilen kävin ystävien kanssa lauantaibrunssilla Sandrossa, jossa on tarjolla vegebrunssi. Viimeksi kävin kokemassa Sandron sunnuntaibrunssin, fiilistelyä siitä löytyy täältä. Pöytävaraus Sandron brunsseille on ehdoton, varsinkin nyt kun Nyt-lehti valitsi Sandron vuoden parhaaksi uudeksi ravintolaksi. Brunssipöydät notkuivat maukkaita ruokia, ruokalista on nähtävillä Sandron sivuilla. Yksi meistä on kokonaan vegaani ja hänkin pystyi nauttimaan lähes kaikista brunssipöydän antimista. Tykkään Sandron rennosta fiiliksestä ja ystävällisestä palvelusta. Parin tunnin pöytävaraus ei tuntunut riittävän, mieluusti olisimme viettäneet aikaa paikassa pidempäänkin.  Ainoa miinus oli ehkä noussut hinta (23€).

Illalla kävin mieheni kanssa leffassa Kino Tapiolassa. Olipa kiva käydä kokemassa hiukan erilainen leffaelämys. Kyseessä kuitenkin yksi harvoista pääkaupunkiseudun vanhan ajan elokuvateattereista. 1950-luvun fiilis miellytti ainakin minua. Ja parasta oli tietysti Selänne-elokuva, taisi meillä molemmilla tulla hiukan silmähikeä.

Lantern sai arvoisensa paikan

Kihlajaislahjaksi saamamme Lantern on tähän asti valaissut iltojamme lattialta käsin. Nyt nostin sen arvoiselleen paikalle Aallon penkille. Lanternan kaunis muotoilu tulee ehdottomasti paremmin nyt esille. On se vaan niin upea.