Tänään oli tämän mamin ensimmäinen oma meno sitten synnytyksen. Lähdin blogitapahtumaan aamusta, kun isukki jäi kotiin hoitamaan vauvan aamutoimet.
Hiukan oli haikeeta, ikävä ehti tulemaan ja vilkuilin jatkuvasti puhelinta, josko kotoa tulisi soitto. Toisaalta mitä minä olisin puhelin kautta osannut auttaa. Hyvin olivat isukki ja vauva pärjänneet kahdestaan muutaman tunnin ajan. Enkä sitä epäillytkään, sen verran hyvin on aviomieheni löytänyt oman roolinsa isänä. Meillä vauva syö sekä rintamaitoa että korviketta, joten tällaiset äidin omat menot ovat mahdollisia.
Olipa kiva laittaa mekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille ihan omana itsenäni. Vauvamasu rupeaa pikku hiljaa pienenemään, kuten kuvista näkyy. Vielä on tosin paljon tehtävää, että tämä mamma on samoissa mitoissa kuin viime kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti